Tavoitteet ja tuotokset ilmiöpohjaisella kurssilla

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa ilmiöön voidaan tutustua ongelmalähtöisesti. Ongelmalähtöinen oppiminen ja tutkiva oppiminen ovat varsin uusia lähestymistapoja perusopetuksessa ja yleissivistävän toisen asteen koulutuksessa. Ammatillisella puolella siitä on jo reilusti käytännön kokemusta.

Ilmiökursseilla oppija on keskiössä. Hän valitsee itse, mistä näkökulmasta tarkastelee ilmiötä. Kurssin vetäjän ja pedagogin tehtävänä on kurssin alussa antaa sytykkeitä, herätellä erilaisia ideoita ja pohtia mahdollisia oppimispolkuja yhdessä opiskelijan kanssa. Opiskelija määrittää itselleen tavoitteet kurssille, ja aineenopettaja ohjeistaa opiskelijaa kurssin kuluessa opettamaansa aineeseen liittyvissä sisällöissä ja taidoissa. Asettamiensa tavoitteiden mukaisesti opiskelija voi tehdä opetussuunnitelman mukaisten oppiaineiden kurssien osasuorituksia tai suorittaa kokonaisen kurssin tai kursseja. Kun opiskelija osallistuu ilmiöpohjaisen kurssin keskusteluihin ja muihin yhdessä sovittuihin osa-alueisiin, ja kun kurssin tuotos täyttää ennaltamääritellyt kriteerit,  hän saa suoritusmerkinnän myös ilmiökurssista.

Syyskuun lopulla alkavan Nälkä ja jano -ilmiön ensimmäisessä suunnittelupalaverissa ilmiön vetäjän kanssa pohdimme pitäisikö kurssilla olla jokin punainen lanka, johon kurssin alkutapaaminen, asiantuntijatapaamiset, mahdollinen työpaja ja lopputapaaminen kytkeytyisivät. Punainen lanka kuvaisi tavallaan yhtä mahdollista oppimispolkua. Toinen mahdollisuus olisi valita tapaamisten teemat ja asiantuntijoiden roolit niin, että ne valottaisivat ilmiötä eri näkökulmista.

Vaikka jokaisella opiskelijalla on omat tavoitteet ja näkökulmat, kaikkien tuotokset liittyvät samaan tutkittavaan ilmiöön: ilmiöpohjainen kurssi muotoutuu joka tapauksessa poikkitieteelliseksi ja oppiaineita integroivaksi. Miten kurssi päättyy? Onko tarpeen koota useiden opiskelijoiden eri näkökulmista lähtevät tuotokset kokonaisuudeksi vai riittääkö, että jokainen saavuttaa omat tavoitteensa?

Tietoja Tiina Airaksinen

Kehittämispäällikkö Otavan Opistolla. Yleissivistävän koulutuksen kehittämistoiminta; kehittämishankkeet, konsultointi; pedagoginen täydennyskoulutus; oppimisen tulevaisuuden tutkimus, (laadullinen) ennakointi; Opetussuunnitelmat-yksikön vetäjä. Tausta: aineenopettaja (ue, ps), etäopettaja, verkkopedagogi, etäopetuksen ja ilmiöpohjaisen oppimisen edelläkävijä, oppikirjailija.
This entry was posted in oppiminen and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Tavoitteet ja tuotokset ilmiöpohjaisella kurssilla

  1. Taru Kekkonen sanoo:

    Kiitos gongin kumahduksesta! Se on kuultu, vaikka kommentointi onkin jäänyt tähän saakka.
    Ilmiömäisiä ajatuksiasi on tosi kiva lukea. Tämä tekstisi selkeyttää ilmiöoppimista opiskelijan näkökulmasta hienosti. Ilmiöopiskelu saattaa tuntua aluksi aika epämääräiseltä, kun opettaja ei sanelekaan tarkasti mitä pitää tehdä. Se on koulussa edelleen aika lailla uusi tilanne ja siinä on helposti sekä opiskelija että opettaja aluksi vähän pihalla. Oman työsi jäsentäminen kirjoittamalla auttaa myös meitä muita. Kiitos siitä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s