Oma (ilmiö)taustani

Maailman ympäri -kurssi. Opetin 90- ja 00-lukujen taitteessa uskontoa lukiossa ja yläkoulussa, jotka sijaitsivat samassa rakennuksessa. Olisin halunnut järjestää tuolloin poikkitieteellisen maailman matkailu -kurssin. Puhuin samasta teemasta (nyttemmin ilmiöstä) myöhemmin myös parissa muussa koulussa.

Kurssin ideana oli valita eri vuosina eri kulttuurialueita tai maita/maanosia/muita maantieteellisiä alueita ja tutustua niihin eri näkökulmista. Kokoontumisia olisi joka tai joka toinen viikko, ja eri aineiden opettajilla olisi oma sisällöllinen vastuualueensa k.o. alueesta. Mukana olisi alueen ilmasto ja eliöstö; maan ja kansojen historia; kulttuurihistoria ja uskonnot; yhteiskunnan järjestäytyminen, vaikuttaminen; ruokakulttuuri; tanssit, pelit ja leikit; kieli ja kirjallisuus jne. Kurssin opiskelijat osallistuisivat kaikkiin tietoiskuihin ja kirjoittaisivat oppimispäiväkirjaa, joten he saisivat monipuolisen kokonaiskuvan tutkimuksen kohteena olevasta alueesta. Lisäksi opiskelijat valitsisivat jonkin itseään kiinnostavan näkökulman tarkemman tarkastelun kohteeksi ja tekisivät siihen liittyvän tuotoksen. Kurssin päätteeksi olisi tuotosten esittelytilaisuus, esim. näyttely, jonka välityksellä koko kouluyhteisölle voisi kertoa tietystä kulttuurista, maasta, maanosasta tai alueesta eri näkökulmista.

Valitettavasti kurssi ei toteutunut. Kollegat pitivät kyllä ajatuksesta ja kurssin antamista mahdollisuuksista mutta yleisesti koettiin, että siitä koituisi liikaa ylimääräistä työtä. Sittemmin sama koulu aloitti ystävyyskoulutoiminnan erään kiinalaisen koulun kanssa. (Note to self: tarkista entisiltä kollegoilta onko oppiainerajat ylittäviä Kiina-kursseja järjestetty kuten toiminnan alussa suunniteltiin.)

Aihekokonaisuudet. Olin innoissani vuoden 2003 lukio-ops:n aihekokonaisuuksista. Ops:ssa aihekokonaisuuksien sanotaan olevan ”oppiainerajat ylittäviä, opetusta eheyttäviä painotuksia. – – Aihekokonaisuudet otetaan huomioon kaikkien oppiaineiden opetuksesa – -”. Aihekokonaisuuksien yhteiset tavoitteet ovat hyvin yleissivistäviä, niiden mukaan opiskelija osaa esimerkiksi havainnoida ja analysoida nykyajan ilmiöitä ja toimintaympäristöjä sekä esittää perusteltuja käsityksiä tavoiteltavasta tulevaisuudesta.

Aihekokonaisuudet kattavat taitavasti elämän eri osa-alueita, ja haaveilin, että niiden varjolla pääsisin vihdoin järjestämään maailman ympäri -kurssia. Näin aihekokonaisuuksissa valtavan potentiaalin! Harmittavan usein nämä mahdollisuudet ovat jääneet käyttämättä, ja aihekokonaisuudet ovat kutistuneet virkamieskieleksi nimellisiin koulukohtaisiin opseihin.

Oppikirjasarjan kirjoittaminen on ollut yksi ideoiden soveltamisen alue jo muutaman vuoden ajan. ”Tutkiva ja opiskelijaa aktivoiva Portti innostaa pohtimaan nykyajan ilmiöitä ja niiden taustoja. Sarja opettaa opiskelemaan samalla, kun se opettaa ymmärtämään eri katsomuksia. – -”

Välivuosi ja uudet haasteet. Lukuvuonna 2009-2010 pidin välivuotta päivälukion opetuksesta. Osittain, koska kaipasin uusia haasteita ja osittain, koska turhauduin perinteisen koulun jähmeyteen ja haluttomuuteen kokeilla uutta ja innostua uudelleen. Päivälukion ohella olen opettanut useita vuosia etälukiossa ja saanut sen kautta olla mukana uusissa haasteissa ja innovoinnissa. Välivuoden tarkoituksena oli pohtia ja suunnitella, miten voisin hyödyntää omaa kokemustani sekä kartoittaa mahdollisuuksia soveltaa ideoita.

Tämän lukuvuoden ajan ideoin, kehitän, suunnittelen ja toteutan ilmiöpohjaisia kursseja Otavan Opistolla. Uskon, että vuosi tulee olemaan upea mahdollisuus soveltaa ja muokata mm. tässä edellä kuvailtuja ideoita. Opetus- ja kulttuuriministeriön Perusopetuksen 2020 -selvityksessähän ilmiöt on jo otettu esiin siten, että ”[s]isältö voidaan määritellä oppiaineina, laajempina tiedonalakokonaisuuksina, oppiaineryhminä tai tiedonalapohjaisina eheyttävinä teemoina tai näiden yhdistelminä. Sisältöä voidaan lähestyä myös kokonaan ilmiöpohjaisen oppimisen kautta.”

Tietoja Tiina Airaksinen

Kehittämispäällikkö Otavan Opistolla. Yleissivistävän koulutuksen kehittämistoiminta; kehittämishankkeet, konsultointi; pedagoginen täydennyskoulutus; oppimisen tulevaisuuden tutkimus, (laadullinen) ennakointi; Opetussuunnitelmat-yksikön vetäjä. Tausta: aineenopettaja (ue, ps), etäopettaja, verkkopedagogi, etäopetuksen ja ilmiöpohjaisen oppimisen edelläkävijä, oppikirjailija.
This entry was posted in oppiminen and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Oma (ilmiö)taustani

  1. Milla Tuominen sanoo:

    Verkko-opiskelu taitaa olla nyt ja tulevaisuudessa avainasemassa, jos oppiainerajat ylittävää oppimista halutaan kehittää ja tuoda kaikkien ulottuville. Olen myös rakennellut pilvilinnoja eri oppiaineiden sisältöjen integroimisesta elämyksellisiksi yläkoulun tai lukion kursseiksi. Yksi esimerkki tällaisesta voisi olla vaikkapa keskiaikakurssi, jonka voisi sitoa paitsi historiaan, myös äidinkieleen ja kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvaamataitoon – jopa liikuntaan ja kotitalouteen! Ongelmaksi muodostuu tietenkin se, mistä moiseen resurssit, kun ne eivät tahdo nykyisin riittää edes opsien edellytysten täyttämiseen.

    Tarjoaisiko verkko-opiskelu mahdollisuuden toteuttaa tämäntyyppisiä kursseja? Voisivatko niille osallistua tulevaisuudessa myös Internetix-opiskelijat kautta Suomen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s