Vitkuttelun hyödyt

Harvoin tulee vitkuteltua töiden tekemisen kanssa. Onneksi siitä kuitenkin näyttää olevan hyötyä silloin harvoin, kun sitä tapahtuu! Kyseessä raportin kirjoittaminen konferenssimatkasta, jolle osallistuin muutaman työkaverin kanssa viime kesänä. EdMedia 2011 – World Conference on Educational Multimedia, Hypermedia & Telecommunications (Lissabon 28.6.-1.7.2011), järjestäjä AACE.

Konferenssimatka sinänsä oli odotettu ja tervetullut. Päivät Lissabonin yliopistolla olivat mukavia ja intensiivisiä mutta ajoittain turhauttavia. Turhauttavinta oli se, että todella monet puhujat eivät ilmestyneet pitämään puheenvuorojaan. Eka päivälle valitsemistani esityksistä yli puolet jäi toteutumatta, viimeisenä päivänä taisin kuulla vain yhden tai kaksi niistä, joita halusin. Vain parista poisjäännistä ennakkoilmoitettiin. Toisaalta peruutukset mahdollistivat rauhaisan istumisen ja ajattelun tyhjissä saleissa tai nopeat vaihdot, ohjelmaa pyöri kuitenkin koko ajan lukuisissa rinnakkaisissa saleissa.

Osaltaan nuo peruutukset, osaltaan yleinen suhtautumiseni kasvatustieteelliseen tutkimukseen, vaikutti siihen, etten ollut hirveän innoistunut monistakaan kuulemistani puheenvuoroista. Monet tutkimukset olivat juuri sellaista nollatutkimusta kuin k.o. alan tutkimukset voivat pahimmillaan olla. Mietityttää onko tutkimusten tarkoitus vain luoda sellaiset puitteet, että itsestäänselvyyksiä voi lausua ääneen tieteen nimissä.

Kirjoittelin muistiinpanoja offline-dokkariin, koska en luottanut nettiyhteyksiin riittävästi, jotta olisin tullut liverapoilleeksi yliopistolta. Tarkoitus oli kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi heti reissun jälkeen. Reissu oli siis kesä-heinäkuun taitteessa ja joulukuulla projektinvastaava alkoi kysellä raportin perään. Mietin, että pakkohan se on kirjoittaa; samalla ihmettelin, miten olinkaan onnistunut lykkäämään näin paljon jonkin homman aloittamista. Turhilta tuntuvien sisältöjen pariin ei tehnyt mieli palata.

Päätimme erään työntekemiseen liittyvän vertaisryhmän kanssa, että tänä aamuna käymme jokainen keskeneräisten tehtävien kimppuun. Raportti syntyi ryhmän ja pomodoron tuella. Muistiinpanoja oli 9 liuskaa, aikaa meni 1 pomodoro/liuska. Yllätyksekseni huomasin, että olinkin koonnut muistiinpanoihin ihan järkevänoloisia asioita. Ajatukset olivat sopivasti suodattuneet puheenvuoroja kuunnellessa ja muistiinpanoja kirjoittaessa. Puolen vuoden muhimisen jälkeen koonti oli helppoa ja konferenssin sisältö taisi sittenkin (ainakin paikoin) olla ihan relevanttia.

Day 1, Day 2, Day 3, Day 4,

Tietoja Tiina Airaksinen

Kehittämispäällikkö Otavan Opistolla. Yleissivistävän koulutuksen kehittämistoiminta; kehittämishankkeet, konsultointi; pedagoginen täydennyskoulutus; oppimisen tulevaisuuden tutkimus, (laadullinen) ennakointi; Opetussuunnitelmat-yksikön vetäjä. Tausta: aineenopettaja (ue, ps), etäopettaja, verkkopedagogi, etäopetuksen ja ilmiöpohjaisen oppimisen edelläkävijä, oppikirjailija.
This entry was posted in oppiminen and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s