Hallituksen tavoitteet opetussuunnitelmatyön ja koulutusuudistusten taustalla

Opetus- ja kulttuuriministeriön joulukuussa 2011 julkaisemassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (KESU) vuosille 2011-2016 tavoitteena on “nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä”. Tavoitteen toteutumista suhteutetaan OECD-maihin: tavoite toteutuu, jos Suomi sijoittuu parhaimmistoon osaamisvertailuissa, koulupudokkaiden vähyydessä ja korkea-asteen koulutuksen suoritusmäärissä. Tämän KESUn aikana uudistetaan kaikki lasten koulutusta ja yleissivistävää koulutusta koskevat opetussuunnitelmat. Ammatillista koulutusta ja korkea-astetta kehitetään edelleen.

Yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista on syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Tämä on myös opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen painopistealue. Koulutuksen kehittämissuunnitelmassa tähän hallituksen tavoitteeseen otetaan kantaa sekä sukupuolten välisen että alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Pyrkimyksenä on minimoida ne sosio-ekonomiset tekijät, jotka näyttäisivät tilastojen mukaan vaikuttavan koulutukseen osallistumiseen. Syrjäytymisen ehkäisemisessä korostetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen roolia. Niiden tulisi varmistaa hyvät oppimisen edellytykset ja elinikäisen oppimisen valmiudet kaikille. Tavoitteena on lisäksi tukea kasvua vastuuntuntoiseksi ihmiseksi ja sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi.

Eriarvoistuvan yhteiskunnan haasteet heijastuvat myös yleissivistävään koulutukseen, jonka arvopohja nousee kaikille yhtäläisistä ihmisoikeuksista. Kehittämissuunnittelman mukaan koulutuksellista tasa-arvoa sekä yhdenvertaista kohtelua tulisi kehittää. Myös osallisuuden, toisten kunnioittamisen ja hyvinvoinnin tulisi korostua koulun toiminnassa. Edelleen: opintojen tulisi olla enemmän sisältöjä integroivaa ja valmentaa kokonaisuuksien hallintaan.

Jos ylioppilaskirjoituksia aletaan hyödyntää osana korkeakoulujen opiskelijavalintoja, niitä tulisi kehittää kohti “opiskelijoiden yleisen osaamisen ja heidän tiedon käsittelyvalmiuksiensa arviointia”. Korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevat uudistukset vaikuttavat enemmänkin ohjauksellisilta. Kehittämissuunnitelman mukaan pyrkimyksenä on helpottaa opiskelijoiden valintatilannetta “vähentämällä hakukohteiden määrää ja siirtymällä laajempiin valintakokonaisuuksiin”. Opiskelija valitsisi suuntautumisensa vasta opintojen myöhemmässä vaiheessa.

Ammatillisen koulutuksen puolella näyttötutkintojärjestelmää on tarve kehittää. Kehittämissuunnitelman mukaan sitä “vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen osoittamisen ja kehittämisen välineenä sekä joustavana osaamisen tunnustamisjärjestelmänä”. Muussakin koulutuksessa tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota aiemmin opitun tunnistamiseen, tunnustamiseen ja hyväksilukemiseen. Tämä edellyttää ainakin niiden tavoitteiden määrittelemistä, joihin osaamista suhteutetaan.

Koulutusjärjestelmän rakenteiden kehittämistä ja tehostamista pidetään myös keinona vakauttaa julkista taloutta. Tämä edellyttää muun muassa koulutustarjonnan tarkoituksenmukaista suuntaamista sekä aikuiskoulutusjärjestelmää, joka pystyy vastaamaan joustavasti muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksiin. Tässä suhteessa vapaan sivistyön rakennetta kehitetään edelleen tukemaan muun koulutuksen ulkopuolelle jääviä.

Mitä on se osaaminen, jota suomalaisen koulujärjestelmän avulla tavoitellaan? Missä määrin kyse on eettiseen kestävyyteen ja globaaliin vastuuseen liittyvästä sivistyksestä ja missä määrin taidoista ja välineellisestä tuesta maan työllisyys- ja taloustilanteelle ja -näkymille? Onko koululaisten ja opiskelijoiden paikka sellaisten korjausliikkeiden aallokossa, joka vastaa niin pitkällä viipeellä tarpeisiin, että olosuhteet ovat jo muuttuneet ennenkuin vaikutukset edes alkavat näkyä? Voisiko koulutusuudistusten taustalla sittenkin olla jokin pitemmän tähtäimen suunnitelma? Vertailun vuoksi: 2000-luvun alkupuolella uudistettua lukion opetussuunnitelmaa tieto- ja osaamistarpeineen pidetään jo nyt vanhentuneena.

Perusopetuksen uusi opetussuunitelma valmistunee vuonna 2014.
Lukion uusi opetussuunnitelma tulee voimaan arviolta vuonna 2016, kunhan perusopetuksen uudistus ensiksi valmistuu.

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämissuunnitelma. (Opetus- ja kulttuuriministeriö) http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf

Tietoja Tiina Airaksinen

Kehittämispäällikkö Otavan Opistolla. Yleissivistävän koulutuksen kehittämistoiminta; kehittämishankkeet, konsultointi; pedagoginen täydennyskoulutus; oppimisen tulevaisuuden tutkimus, (laadullinen) ennakointi; Opetussuunnitelmat-yksikön vetäjä. Tausta: aineenopettaja (ue, ps), etäopettaja, verkkopedagogi, etäopetuksen ja ilmiöpohjaisen oppimisen edelläkävijä, oppikirjailija.
This entry was posted in oppiminen and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s