Koulun tehtävänä huolenpito ja oppiminen (1/2: keinona mentorointi)

Opettajankoulutuksen neuvottelukunnan seminaarissa 9.2.2012 teemoina olivat yhtenäinen peruskoulu ja muuttuva opettajuus. Teemat nivoutuivat yhteen neuvottelukunnan puheenjohtajan professori Hannele Niemen avaus- ja päätössanoissa. Koulun ja opettajuuden tehtävänä on huolenpidon ja opettamisen yhdistäminen. Tavoitteena on oppilaan kasvu, hyvinvointi ja oppiminen. Kun nuoren opettajan työhönsiirtymistä tuetaan mentoroinnilla, tuetaan hänen mahdollisuuttaan keskittyä tähän ydintehtävään. Niemen mukaan kunnat ja ammattijärjestöt olisi tärkeä saada mukaan rakentamaan ja tukemaan mentoroinnin malleja.

Muuttuva opettajuus, mentoroinnin tarve

Mentoroinnin avulla tuetaan vastavalmistuneen siirtymistä koulutuksesta työelämään, siinä kokemusperäistä tietoa siirretään kokemattomalle. Seminaarissa esiteltiin kahta tähän liittyvää hanketta: 1. Mentoroinnilla tukea ja taitoa uudelle opettajalle, Palmenia sekä 2. Osaava Verme (vertaismentorointi) opettajankoulutuksen jatkumoa rakentamassa. Hankkeiden avulla pyritään selvittämään, keitä ovat kokeneemmat, minkälaista on annettava tuki ja miten se välittyy kokemattomammille?

Mentoroinnin tarvetta kartoittavassa tutkimuksessa uutta opettajaa pyydettiin arvioimaan, miten hyvin hän on saanut koulutuksesta valmiuksia työhönsä. Parhaiten koulutuksen koettiin tukevan oman opetuksen suunnittelua. Hyväksi koettiin myös ne valmiudet, jotka liittyivät työhön sitoutumiseen ja oman opettajuuden näkemiseen kasvuprosessina. Hälyyttävää tuloksessa on se, että työyhteisön, sidosryhmien ja oppilaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät valmiudet koettiin alhaisiksi.

Eurooppalainen mentorointi nousee ajattelutavasta, jossa opettajan ammatillista kasvua tuetaan läpi hänen ammattiuransa. Ensimmäinen vaihe on maisteritason korkeakoulutus. Suomessa tätä peruskoulutusvaihetta pidetään hyvänä, opettajien koulutus on teoreettista mutta siihen sisältyy myös teoriaa käytäntöön soveltavia harjoittelujaksoja. Toinen vaihe on 1-3 vuotta kestävä mentorointi eli nuoren opettajan sisääntulo-ohjaus. Peruskoulutusta ja mentorointia seuraa läpi ammattiuran jatkuva täydennyskoulutus. Suomessa opettajien täydennyskoulutus on epäsysteemmattista eikä muodosta työuraa kattavaa kaarta. Sitä kuitenkin tuetaan koulutusjärjestelmän ja rakenteiden tasolta. Mentorointi sen sijaan on yksittäisten aktiivisten opettajien varassa.

Suomalaisissa hankkeissa mentorointimallin suunnittelussa on myös hyödynnetty soveltuvia elementtejä Yhdysvalloissa käytössä olevasta mallista, jossa pääpaino on siinä, että oppilas on kaiken keskiöissä. Kaikki tuen muodot suunnitellaan tukemaan tätä ydintä. Miten sitä voidaan tukea mentoroinnilla? Selvitysten mukaan olennaista on hyvä ammattitaitoinen mentori, tukihenkilö, jolla on syvä kokemus tekemästään työstä. (ks. http://www.newteachercenter.org/induction-programs)

Palmenian hanke valmentaa yksilömentorointiin. Mallin kehittämisessä keskitytään dialogisuuteen ja ohjauksen etiikkaan mutta myös verkkotukea ja online-mentorointia kehitetään. Vertaismentoirointi (Verme) puolestaan kokeilee vertaisuuteen pohjautuvia ryhmämentoroinnin muotoja. Tavoitteina on edistää verkostoitumista, antaa tukea uuteen työhön sekä täydennystä ammattiosaamiseen.

Tähän mennessä esille tullutta:
– toive: mentoroinnin tarve tunnistetaan ja kunnat osallistuvat kuluihin niin, että induktiovaihe voi alkaa jo koulutuksen aikana
– uhka: mentoroitavan on oltava vakituisessa virassa, jotta hänellä on oikeus osallistua tukitoimiin
– tarve: työnohjauksen, työhön perehdyttämisen ja mentoroinnin erot ja suhde toisiinsa on määriteltävä

Koulun tehtävänä huolenpito ja oppiminen (2/2: ympäristönä yhtenäinen peruskoulu)

Tietoja Tiina Airaksinen

Kehittämispäällikkö Otavan Opistolla. Yleissivistävän koulutuksen kehittämistoiminta; kehittämishankkeet, konsultointi; pedagoginen täydennyskoulutus; oppimisen tulevaisuuden tutkimus, (laadullinen) ennakointi; Opetussuunnitelmat-yksikön vetäjä. Tausta: aineenopettaja (ue, ps), etäopettaja, verkkopedagogi, etäopetuksen ja ilmiöpohjaisen oppimisen edelläkävijä, oppikirjailija.
This entry was posted in oppiminen and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s